Talven tuntua

Kesä meni ja mehiläiset alkavat olla jo talvipallossa. Viime viikonvaihteessa talvi todella tuntui ja näkyi, tänne Pohjois-Pirkanmaalle satoi yli 40 cm lunta parissa vuorokaudessa. Ja siitä seurasi kaaos, tällä kertaa ei niinkään liikenteessä vaan sähköverkossa. Olimme puolitoista vuorokautta ilman sähköjä ja toiset tällä seudulla ovat olleet sähköttä vielä pidempään. Tänään ulkona sataa vettä ja todennäköisesti lumet sulavat pois, harmi sinänsä.

Lumisade esti pesäkäynnit viikonloppuna, tarkoitus oli käydä antamassa oksaalihapporuiskutus, jolla torjutaan varroapunkkia. Onneksi hapotuksella ei ole vielä kiire, odotellaan kauniimpia kelejä. Pesät sentään säästyivät kaatuvilta puilta.

Vuoden 2015 hunajasato muodostui kohtalaiseksi, lämmin elokuu pelasti paljon. Hunajakauppa on käynyt mukavasti ja joulumarkkinat ovat edessä. Ensimmäisenä on vuorossa Oriveden vanhan Kiwilinnan Joulutori, jossa Metsärinteen Hunaja on mukana koko joulutorin aukioloajan.

Kesä puolessa

Kesäkuun viimeinen päivä ja kovasti odotellaan sitä kesän alkua. Muutamana lämpöisenä päivänä on pesillä ollut vilskettä, mutta kerätty hunaja on sitten pistelty poskeen sateisina ja tuulisina päivinä, kuten tänään. Mutta nyt pitäisi säiden parantua, toivotaan, toivotaan... Vadelma alkaa juuri kukkia ja sen myötä alkaa pääsatokausi.

Kurjat kelit ovat antaneet mehiläisille aikaa puuhastella esim. emokennoja. Olen tuhonnut kennoja, jakanut pesiä ja yrittänyt estää parveilua parhaani mukaan ja yhtään havaittua parvea ei ole lähtenyt, vielä. Emoja olen myös kasvattanut omiin tarpeisiin, seitsemän emokennoa on juuri kypsymässä kasvatuspesässä.

Näissä kuvissa kukkamerta Myllyjärven pesien ympärillä ja juhannustunnelmia mökkijärveltä.

Erään sadeillan ratoksi katsoin elokuvan "Ei pelkkää hunajaa". Se on jo yli kaksi vuotta vanha, mutta en ollut sitä aiemmin nähnyt. Suosittelen kyllä kaikille, joita mehiläiset ja luonnon tila kiinnostavat. Kaikista karuin kohtaus näytettiin Kiinasta, jossa ahkerat kiinalaiset kiipeilivät hedelmäpuissa pölyttäen kukkia siitepölyllä, joka oli käsin kerätty tuhansien kilometrien päästä. Alueelta olivat kaikki mehiläiset ja varmaan muutkin pölyttäjät kuolleet tuholaismyrkkyjen reippaan käytön jälkeen.

Elokuvassa tulevaisuus näytti mehiläisten kannalta olevan kahden eri suunnan varassa: kaiken kestävät tappajamehiläiset tai Australiassa pienellä saarella oleva "mehiläispankki". No, elokuva on tietysti dramatisoitu, jospa ihmiskunta vielä järkiintyisi.

Omenapuun kukkiessa

Omenapuut ovat komeassa kukassa, aika myöhään tänä vuonna. Jotenkin minusta tuntuu, että olen joka kesäkuu valitellut kesän koleutta ja tuulisuutta, niin tänäkin vuonna. Olen juuri tehnyt pesäkierroksen ja viikon aikana pesissä ei ole tapahtunut mitään kehitystä. Vaikka aurinko paistaa, kovat tuuli estää mehiläisen lennon. Se hyvä puoli viileydessä on, että kasvien kukinta kestää pitkään.

Tämän kesän teemaksi mehiläisten hoidossa olen ottanut maltin. Olen keväällä käynyt pesillä harvakseltaan eli malttanut olla aukomatta turhaan pesiä ja jos olen aukonutkin, en ole myllännyt niitä läpikotaisin. Pesien lukumäärän kasvaessa on alkanut kirkastua, miksi isot tarhaajat yrittävät minimoida yhden pesän hoitoon käytettävän ajan...

Pesillä käydessäni olen yrittänyt olla touhuissani rauhallisempi kuin ennen ja kas, piikkejä on tullut vasta yksi ja sekin suojapukua riisuessa omaa huolimattomuuttani. Maltti on valttia työtavoissakin.

Ja kolmanneksi olen päättänyt malttaa pitää pesämäärän toistaiseksi kutakuinkin ennallaan eli reippaassa parissa kymmenessä. Tämän määrän pystyn kunnolla hoitamaan palkkatyön ohessa ja joskus pitäisi saada investoinnit myös tuottamaan. Olen myös havainnut, että sadonkorjuun aikaan elokuussa loppuvat vuorokaudesta tunnit...

Mutta nyt on paras kesä vielä edessäpäin ja mehiläisillä paljon puuhaa, ennenkuin hunajat ovat pesässä!

Kevät keikkuen tulevi

Mehiläispesien kevätpuuhat ovat jo niin pitkällä, että suojapuvut voi laittaa välillä pyykkiin. Pohjien vaihto ja ruokavarojen tarkistus ovat aika p...sta puuhaa, kirjaimellisesti. Mehiläiset tahtovat tykittää valkoisen puvun ruskeaksi, varsinkin jos kaikki eivät ole vielä käyneet puhdistuslennolla.

Lauha ja lyhyt talvi suosi mehiläisten talvehtimista, ainoastaan yksi pesä oli kuollut ja diagnoosi oli "ei emoa". Mitä sitten emolle oli tapahtunut, sitä en tiedä. Ruokavaroja pesät ovat kuluttaneet hyvin epätasaisesti, toisilla on vielä paljon talviruokaa jälkellä, mutta joitakin pesiä olen ruokkinut Apifondalla. Ja Eviraan on jälleen lähetetty esikotelomätänäytteet, tuloksia odotellaan.

Viikonloppuna oli mukava seurata myös muuttolintujen saapumista, kurkia ja joutsenia lepäili pellolla ja rastaat mekastivat valtavasti. Yksi paluumuuttaja puuttui, kuovi, mutta vihdoin eilen kuului kuovin ääni. Mahtoiko olla meidän pellon vakiasukas, mutta kovin oli myöhässä ainakin lorun mukaan: kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle. No en, kun jäätkin lähtivät jo monta päivää sitten.

Hunajalla höystettyä -blogissa oli hunajasiman ohjeita, ajattelin kokeilla hetimmiten ja virittäytyä Wapun odotukseen!

Leivontaa

Kevät tekee kovasti tuloaan, mehiläisten kannalta talvi voisi vielä jatkua muutaman viikon, vielä ei olisi kiire lentoon.

Kevättä odotellessa voisi vaikka leipoa hunaja-porkkanasämpylöitä. Nämä eivät meidän perheessä kauan vanhene, vaikka olisivat  meheviä ja maukkaita vielä seuraavana päivänäkin. Itse tykkään näistä sämpylöistä eniten jonkun voimakkaan juuston kaverina.

HUNAJA-PORKKANASÄMPYLÄT

1/2 l vettä tai maitoa
2 dl  vehnäleseitä
2 dl  karkeaa porkkanaraastetta
1/2  palaa hiivaa
1/2 -  1 dl hunajaa maun mukaan
1 dl öljyä
2 tl  suolaa
9 dl sämpylä tms. jauhoja

Leseet kannattaa ensin antaa hetken liota lämpimässä vedessä, sen jälkeen lisää muut aineet ja anna taikinan kohota. Leivo sämpylät haluamasi malliseksi, anna kohota ja paista 225C 10-15 minuuttia. Syö ja nauti!

Talvipäivillä opittua

Tammikuussa mehiläisten parissa on aika rauhallista, mehiläiset ovat talvipallossaan pesässä ja hoitaja ehtii osallistua vaikka Suomen Mehiläishoitajien liiton talvipäiville.

Niinpä ajelin sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan Jyväskylään ja vietin päiväni kuuntelemalla mielenkiintoisia esityksiä aina runouden ja mehiläishoidon suhteesta pieneen pesäkuoriaiseen.Oikeasti talvipäivien aikana taas palasin ajatukseen, kuinka monimuotoisesta asiasta tässä on kyse. Hunajan ja hunajatuotteiden lisäksi mehiläishoidossa voi erikoistua esimerkiksi pölyttämispalveluun, harmaahomeen torjuntaan mansikanviljelyssä, siitepölyn ja propoliksen keräämiseen ja jalotamiseen,  mehiläisvahan hyödyntämiseen tai vaikka linkouspalvelun tarjoamiseen muille hunajantuottajille. Mahdollisuuksia on monia!

Toki mehiläisalalla on myös uhkakuvia ja ikäviäkin piirteitä. Onko kaikki hunaja oikeaa hunajaa vai sokerisiirapilla jatkettua sokeritahnaa? Maailmalla liikkuu hyvin monentasoista hunajaerää. Mikä aiheuttaa mehiläiskatoja, neonikotinoidit, muut myrkyt vai yleensä tämä kemikaalicoctail, jonka keskellä elämme? Ja sitten tuholaiset, varroapunkin kanssa jo osaamme toivottavasti elellä, mutta pieni pesäkuoriainen, uusi tuholainen Euroopassa, kuulosti harvinaisen ikävältä kaverilta. Onko avoin Eurooppa ja hunajan ja mehiläisten vapaa kauppa myös uhka, kun haluttaisiin suojautua tuholaisilta tai väärennetyltä hunajalta? Meillä on kuitenkin maailman mittakaavassa puhdas ympäristö ja puhtaat kotimaiset elintarvikkeet, toivottavasti osaamme niitä myös arvostaa!