Omenapuut ovat komeassa kukassa, aika myöhään tänä vuonna. Jotenkin minusta tuntuu, että olen joka kesäkuu valitellut kesän koleutta ja tuulisuutta, niin tänäkin vuonna. Olen juuri tehnyt pesäkierroksen ja viikon aikana pesissä ei ole tapahtunut mitään kehitystä. Vaikka aurinko paistaa, kovat tuuli estää mehiläisen lennon. Se hyvä puoli viileydessä on, että kasvien kukinta kestää pitkään.
Tämän kesän teemaksi mehiläisten hoidossa olen ottanut maltin. Olen keväällä käynyt pesillä harvakseltaan eli malttanut olla aukomatta turhaan pesiä ja jos olen aukonutkin, en ole myllännyt niitä läpikotaisin. Pesien lukumäärän kasvaessa on alkanut kirkastua, miksi isot tarhaajat yrittävät minimoida yhden pesän hoitoon käytettävän ajan...
Pesillä käydessäni olen yrittänyt olla touhuissani rauhallisempi kuin ennen ja kas, piikkejä on tullut vasta yksi ja sekin suojapukua riisuessa omaa huolimattomuuttani. Maltti on valttia työtavoissakin.
Ja kolmanneksi olen päättänyt malttaa pitää pesämäärän toistaiseksi kutakuinkin ennallaan eli reippaassa parissa kymmenessä. Tämän määrän pystyn kunnolla hoitamaan palkkatyön ohessa ja joskus pitäisi saada investoinnit myös tuottamaan. Olen myös havainnut, että sadonkorjuun aikaan elokuussa loppuvat vuorokaudesta tunnit...
Mutta nyt on paras kesä vielä edessäpäin ja mehiläisillä paljon puuhaa, ennenkuin hunajat ovat pesässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti