Kaluston huoltoa

Nyt alkaa kevät olla kunnolla vauhdissa ja pajut kukkivat runsaasti. Mehiläisten myötä paju näyttää minusta oikein kauniilta kukkiessaan. Ja tältä näyttää mehiläispesä tähän vuoden aikaan. Jengiä on aika mukavasti, mutta mahtuvat vielä hetken yhteen laatikkoon.

Kävin viime viikolla hankintamatkalla Mesimestareilla, mehiläisten hoitoon tarvitaan jos jonkinlaista välinettä ja vimpainta. Pääasiassa auto täyttyi styroxista, kun ostin uutta pesäkalustoa. Kovasta styroxista valmistetut pesälaatikot ovat paljon kevyempiä käsitellä kuin vanhat puiset laatikot.

Vanhaa kalustoa pitää myös huoltaa. Tänään aloitin vanhojen, tummien kakkujen sulatuksen. Kakku tarkoittaa mehiläisslangissa puulistojen ympäröimää mehiläisvahalevyä, johon mehiläiset rakentavat kennostoa, munivat ja keräävät hunajaa. Ajan myötä kakut tummuvat ja sulatetaan, puiset kehät uusiokäytetään ja vahakin menee minulla muovisten kakkujen pinnoittamiseen (tai voisihan niistä tehdä kynttilöitä, jos osaisi, mutta se on toinen tarina...)

Kakkujen sulatus tapahtui viimekesänä aurinkosulattimella, mutta kun aurinko ei juuri paistanut, ei homma toiminut. Tänään kokeilin vanhan mehumaijan pro-versiota, pro tarkoittaa tässä puolen metrin korotusrengasta, jotta kakut mahtuvat pöntön sisälle. No ei mehumaijakaan mikään tykki ollut, mutta sulatin muutamassa tunnissa saman määrän kakkuja kuin viime kesänä yhteensä. Työ piti lopettaa, kun mehiläiskaverit alkoivat kiinnostua liikaa hommasta ja tunkea kuumaan vahaan. Vahansulatus on aika sottasta puuhaa, joten se on helpompi tehdä pihamaalla.

Pihallemme ei ole pudonnut avaruusromua, vaan tämä on vahasulatin, mehumaija uusiokäytössä.

Mehiläishoidon peruskurssilla opettaja sanoi, että mehiläistarhaajat tuppaavat olemaan nuukaa väkeä ja nikkaroivat kaikenlaista tee-se-itse -meinigillä ja mahdollisimman edullisesti. Nyt ajatuksen ydin on kirkastunut minullekin. Olisi siellä tarvikeliikkeessä ollut hieno kiiltäväkylkinen höyrysulatin, mutta ehkä tämä vuosi mennään tällä härvelillä :)