Antaa kaikkien kukkien kukkia

Tänä vuonna kesä tuntui alkavan suoraan talven jälkeen. Kukkien runsaus on uskomatonta, vai katselenko maailmaa nykyään mehiläislasien läpi. Tässä otoksia meidän pihasta, jossa voikukatkin saavat villisti kukkia.

Hunajaherkkuja

Monet ihmiset eivät oikein tiedä, miten hunajaa käyttäisi. Teen makeuttaminen on varmaankin se yleisin tapa, tosin itse en käytä teen kanssa mitään makeutusainetta. Minun TOP3 hunajavinkkiä ovat
1. luonnonjogurtti tai viili, marjat ja hunaja
2. lihakastikkeet ja marinadit
3. leivonta, esimerkiksi hunaja-pähkinäcookiet ovat taivaallisia (resepti seuraa myöhemmin).

Tässä tämän aamun aamupala:

Viiliä, pakastemustikoita (ehdottomasti kotimaisia!) ja hunajaa -nam!

Marjat, olivat ne sitten mustikoita, puolukoita, karpaloita, vadelmia, mansikoita, herukoita tai mitä tahansa luonnon antimia, maistuvat minusta parhailta kohmeisina, kuten kuvasta näkyy. Tänä aamuna oli onni nauttia aamupala terassilla auringonpaisteessa.

Ja loppukesästä sitten metsään keräämään marjat pakkaseen!

Suriseva kirjekuori

Sain eilen surisevaa postia. Neljä mehiläiskuningatarta saapui seuralaisineen kirjepostina. Kuningattarilla oli pitkä matka takana aina Italiasta asti ja ne olivat ymmärrettävästi hieman poissa tolaltaan. Mehiläiset matkustavat pienissä muovihäkeissä, jossa on myös ruokataikinaa matkaevääksi. Nyt kuningattaret ovat uusissa pesissään tutustumassa valtakuntiinsa. Vapautan ne häkeistä parin päivän päästä, liian nopea tutustuminen voisi johtaa hengen menetykseen.

Uudet pesät ovat nk. jaokkeita, tein niitä kolme kappaletta nyt toukokuussa. Jaokkeeseen otetaan peitettyjä sikiökakkuja ja mehiläisiä vanhoista pesistä sekä ruokaa riittävästi. Nyt ne ovat odotelleet emoa muutaman päivän ja toivon, että ottavat emon hyvin vastaan. Jaoke ei tänä kesänä ehdi varmaankaan kerätä hunajaa niin paljon kuin vanha pesä, mutta ehkä jotain kuitenkin.

Mehiläiskuningattaren matkahäkki

Reilu viikko sitten TAMKin Liiketalouden opiskelijat ideoivat Metsärinteen Hunajalle markkinointisuunnitelmaa. Kiitos vielä kaikille osallisille, jos satutte tätä lukemaan! Sain paljon hyviä ideoita ja valmiitakin juttuja, esim. QR-koodin, joka tulee näkymään syksyllä hunajapakkauksissa.

Ja tänään olin Hirsilän koululla kertomassa 5. -6. luokan oppilaille mehiläisistä ja hunajasta. Oli kiva vierailla koululla ja ilo huomata, että hunaja oli tuttu tuote monessa perheessä.

Mielestäni kotimaisella hunajalla on mahdollisuus moninkertaistaa menekkinsä, kun vaan kuluttajat tietävät, mihin kaikkeen sitä voi käyttää ja mitä hyviä ominaisuuksia hunajalla on verrattuna esim. sokeriin. Tässä on työsarkaa, mutta huipputuotetta on mukava markkinoida!

Kaluston huoltoa

Nyt alkaa kevät olla kunnolla vauhdissa ja pajut kukkivat runsaasti. Mehiläisten myötä paju näyttää minusta oikein kauniilta kukkiessaan. Ja tältä näyttää mehiläispesä tähän vuoden aikaan. Jengiä on aika mukavasti, mutta mahtuvat vielä hetken yhteen laatikkoon.

Kävin viime viikolla hankintamatkalla Mesimestareilla, mehiläisten hoitoon tarvitaan jos jonkinlaista välinettä ja vimpainta. Pääasiassa auto täyttyi styroxista, kun ostin uutta pesäkalustoa. Kovasta styroxista valmistetut pesälaatikot ovat paljon kevyempiä käsitellä kuin vanhat puiset laatikot.

Vanhaa kalustoa pitää myös huoltaa. Tänään aloitin vanhojen, tummien kakkujen sulatuksen. Kakku tarkoittaa mehiläisslangissa puulistojen ympäröimää mehiläisvahalevyä, johon mehiläiset rakentavat kennostoa, munivat ja keräävät hunajaa. Ajan myötä kakut tummuvat ja sulatetaan, puiset kehät uusiokäytetään ja vahakin menee minulla muovisten kakkujen pinnoittamiseen (tai voisihan niistä tehdä kynttilöitä, jos osaisi, mutta se on toinen tarina...)

Kakkujen sulatus tapahtui viimekesänä aurinkosulattimella, mutta kun aurinko ei juuri paistanut, ei homma toiminut. Tänään kokeilin vanhan mehumaijan pro-versiota, pro tarkoittaa tässä puolen metrin korotusrengasta, jotta kakut mahtuvat pöntön sisälle. No ei mehumaijakaan mikään tykki ollut, mutta sulatin muutamassa tunnissa saman määrän kakkuja kuin viime kesänä yhteensä. Työ piti lopettaa, kun mehiläiskaverit alkoivat kiinnostua liikaa hommasta ja tunkea kuumaan vahaan. Vahansulatus on aika sottasta puuhaa, joten se on helpompi tehdä pihamaalla.

Pihallemme ei ole pudonnut avaruusromua, vaan tämä on vahasulatin, mehumaija uusiokäytössä.

Mehiläishoidon peruskurssilla opettaja sanoi, että mehiläistarhaajat tuppaavat olemaan nuukaa väkeä ja nikkaroivat kaikenlaista tee-se-itse -meinigillä ja mahdollisimman edullisesti. Nyt ajatuksen ydin on kirkastunut minullekin. Olisi siellä tarvikeliikkeessä ollut hieno kiiltäväkylkinen höyrysulatin, mutta ehkä tämä vuosi mennään tällä härvelillä :)