Kesä puolessa

Kesäkuun viimeinen päivä ja kovasti odotellaan sitä kesän alkua. Muutamana lämpöisenä päivänä on pesillä ollut vilskettä, mutta kerätty hunaja on sitten pistelty poskeen sateisina ja tuulisina päivinä, kuten tänään. Mutta nyt pitäisi säiden parantua, toivotaan, toivotaan... Vadelma alkaa juuri kukkia ja sen myötä alkaa pääsatokausi.

Kurjat kelit ovat antaneet mehiläisille aikaa puuhastella esim. emokennoja. Olen tuhonnut kennoja, jakanut pesiä ja yrittänyt estää parveilua parhaani mukaan ja yhtään havaittua parvea ei ole lähtenyt, vielä. Emoja olen myös kasvattanut omiin tarpeisiin, seitsemän emokennoa on juuri kypsymässä kasvatuspesässä.

Näissä kuvissa kukkamerta Myllyjärven pesien ympärillä ja juhannustunnelmia mökkijärveltä.

Erään sadeillan ratoksi katsoin elokuvan "Ei pelkkää hunajaa". Se on jo yli kaksi vuotta vanha, mutta en ollut sitä aiemmin nähnyt. Suosittelen kyllä kaikille, joita mehiläiset ja luonnon tila kiinnostavat. Kaikista karuin kohtaus näytettiin Kiinasta, jossa ahkerat kiinalaiset kiipeilivät hedelmäpuissa pölyttäen kukkia siitepölyllä, joka oli käsin kerätty tuhansien kilometrien päästä. Alueelta olivat kaikki mehiläiset ja varmaan muutkin pölyttäjät kuolleet tuholaismyrkkyjen reippaan käytön jälkeen.

Elokuvassa tulevaisuus näytti mehiläisten kannalta olevan kahden eri suunnan varassa: kaiken kestävät tappajamehiläiset tai Australiassa pienellä saarella oleva "mehiläispankki". No, elokuva on tietysti dramatisoitu, jospa ihmiskunta vielä järkiintyisi.

Omenapuun kukkiessa

Omenapuut ovat komeassa kukassa, aika myöhään tänä vuonna. Jotenkin minusta tuntuu, että olen joka kesäkuu valitellut kesän koleutta ja tuulisuutta, niin tänäkin vuonna. Olen juuri tehnyt pesäkierroksen ja viikon aikana pesissä ei ole tapahtunut mitään kehitystä. Vaikka aurinko paistaa, kovat tuuli estää mehiläisen lennon. Se hyvä puoli viileydessä on, että kasvien kukinta kestää pitkään.

Tämän kesän teemaksi mehiläisten hoidossa olen ottanut maltin. Olen keväällä käynyt pesillä harvakseltaan eli malttanut olla aukomatta turhaan pesiä ja jos olen aukonutkin, en ole myllännyt niitä läpikotaisin. Pesien lukumäärän kasvaessa on alkanut kirkastua, miksi isot tarhaajat yrittävät minimoida yhden pesän hoitoon käytettävän ajan...

Pesillä käydessäni olen yrittänyt olla touhuissani rauhallisempi kuin ennen ja kas, piikkejä on tullut vasta yksi ja sekin suojapukua riisuessa omaa huolimattomuuttani. Maltti on valttia työtavoissakin.

Ja kolmanneksi olen päättänyt malttaa pitää pesämäärän toistaiseksi kutakuinkin ennallaan eli reippaassa parissa kymmenessä. Tämän määrän pystyn kunnolla hoitamaan palkkatyön ohessa ja joskus pitäisi saada investoinnit myös tuottamaan. Olen myös havainnut, että sadonkorjuun aikaan elokuussa loppuvat vuorokaudesta tunnit...

Mutta nyt on paras kesä vielä edessäpäin ja mehiläisillä paljon puuhaa, ennenkuin hunajat ovat pesässä!