Hunajaherkkuja

    

Olen osallistumassa Juupajoen joululahjamessuille 13.-14.12. 2014 hunajatuotteideni kanssa ja olen pohdiskellut, mitä sinne tekisi myyntiin itse hunajan lisäksi.

Juoksevan hunajan valmistaminen on kokeiluasteella, oikean juoksevuuden löytäminen vaatii vielä säätöä. Yksi idea oli tehdä glögihunajaa eli sekoittaa juoksevan hunajan joukkoon glögiuutetta tai -tiivistettä, mutta sopivan uutteen etsintä on käynnissä.

Sen sijaan pari tuotetta on mietittynä valmiiksi. Hunajapaahdetut mantelit ovat mukavan jouluinen tuote ja aika terveellistä naposteltavaa. Tein koe-erän, joka onnistui hyvin, ainoastaan valmiit mantelit tuntuivat tarttuvan kovasti toisiinsa. Reseptejä löytyy netistä, itse käytin tätä: http://www.kotikokki.net/keskustelut/nayta/52d6d329d074a9ec0e004e6b/paahdetut%20mantelit

Toinen tuote on hunaja-pähkinä -cookiet. Pehmeitä ja makoisia!

• 200g voita
• 2 dl hunajaa
• 1 dl fariinisokeria
• 2 kananmunaa
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 dl pähkinärouhetta
• 3 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl soodaa
• 3 dl kaurahiutaleita

Rasva, hunaja ja sokerit vaahdotetaan. Lisätään kananmunat, mausteet ja jauhot sekä sooda ja lopuksi kaurahiutaleet.

Taikinasta nostellaan palloja leivinpaperille. Huomaa, että cookiet leviävät paistuessaan paljon. Kypsennetään uunin keskitasolla  175 asteessa kunnes saavat kauniin ruskean värin.

  

Elokuu oli hunajakuu, syyskuussa huilataan

Elokuu meinasi viedä mehut mehiläistarhaajasta, päivät "normaali"työssä, illat linkoomossa ja siinä sivussa normaalit kodin ja perheen rutiinit. Mutta lopussa kiitos seisoo, nyt hunajasato on purkissa, mehiläiset ruokittu sokeriliuoksella, punkkeja torjuttu tymolilla  ja mehiläistarhaaja ajatteli jopa lähteä viikonlopuksi mökille!

Sokeriliemen valmistaminen tapahtui edelleen manuaalisesti, vaikka vuosi sitten vannoin tilaavani säiliöauton pihaan. Laskeskelin säästäväni sokerin hinnassa melko paljon, kun ostin sokerin kilon pusseissa paikallisesta K-kaupasta ja käytin surutta perheen lapsityövoimaa repimään pusseja auki. Keittiössä lutraamisen sijaan sokeriliemen sekoitus tapahtui nyt ulkovarastossa isossa keittopadassa, jonka hankin pari vuotta sitten koulun keittiön tyhjennyshuutokaupasta. Pata oli toimiva ratkaisu, se lämpesi tehokkaasti ja veivattava kippi helpotti kaatamista. Ainoa haittatekijä olivat sadat ampiaiset, jotka tulivat myös jakamaan sokerilientä. Kummallista, että pihassa olevat mehiläiset eivät olleet lainkaan kiinnostuneita sokerista, eivät myöskään kimalaiset, mutta ampiaiset sitäkin enemmän. Loppuvaiheessa tein sokerilientä suojahaalari päällä, kun en tohtinut enää olla paitahihasillaan.

Patakattila

Sokerilientä

 

Mehiläiset ovat lentäneet aktiivisesti päivisin, kun aurinko on paistanut ja lämpötila noussut kahteen kymppiin. Välillä olen jo ajatellut, että lähteekö parvi, kun ilmaliikennettä on niin paljon, mutta nähtävästi mehiläiset vain nautiskelevat syksyn lämpöisistä hetkistä kuten mehiläistarhaajakin!

Kotimyyntihinnasto 2014

Nyt on tarhaajalla kiirusta, pitäisi hakea hunajaa pesiltä, lingota, purkittaa, laittaa talviruokintaa kuntoon ja mikä mukavinta; tehdä hunajakauppaa. Tässä hinnasto tälle satokaudelle.

HINNASTO 2014

500g muovipurkki

1 prk         6,-

4 prk         20,-

10 prk      45,-

350g lasipurkki

1 prk         5,-

4 prk         18,-

10 prk      40,-

Kiloittain omiin astioihin 9,-/kg

Hinnat sisältävät alv 14%

Lasipurkki 350g

Sieltä sitä valuu... hunajaa!

Upouusi vaivauslaite

Purkitusta muovipurkkiin

Pääsatokausi

Se on sitten nyt, pääsatokausi. Voi kun sen huomaisi myös mehiläispesissä, mutta pesäkierroksella totesin, että vielä olisi mehiläisillä kovasti hommia, että saataisiin edes jonkinlainen sato.

Kesäkuu oli mikä oli: sadetta, kylmää, tuulta. Nyt on odotukset korkealla, kun ennuste näyttää yli 20C lämpöjä ja vadelma on vielä kukassa sekä apila ja horsma aloittelevat.

Kesän parvisaldo on nyt yksi havaittu parvi ja paljon yritystä. Karannut parvi päätyi kuusen latvaan noin 20 metriin, jäi sinne ja hyytyi kylmään ja sateeseen. Sääliksi kävi, mutta minkäs teet, kun oli niin korkealla. Hieman mehiläisten harkintakyky kyllä petti, tehdä nyt itsemurha paleltumalla, kun tarjolla oli myös houkutuspesä ja takaisinkin olisi minun puolesta saanut palata :).

Mökkipesät juhannuksen aikoihin.

Kukkaloistoa juhannuksena.

 Mehiläistarhaajaopinnoissa alkaa olla loppusuora, tällä viikolla oli tarhausnäyttö Mustialassa ja vielä olisi jäljellä hunajan käsittelyn näyttö loppukuusta. Ja sitten musta tulee oikea mehiläistarhaaja, ainakin paperilla! Koulutuksesta jää erityisesti kaipaamaan mukavaa porukkaa,  kivoja yöpymisiä Mustialan kartanomiljöössä ja tietysti iltaoluita Isossa Piipussa!

Tässä mehiläistarhaaja rentoutuu hikisten pesähommien jälkeen.

Se on (oli) sitten kesä!

Kovin vaihtelevaista tämä kesän odotus on ollut. Lämpötilat vaihtelevat +5 - +30C -skaalalla eikä mehiläishoitaja meinaa pysyä perässä kesän tulon kanssa.Nyt mennään siellä viileämmässä ja kosteammassa päässä.

Ensin kuva-arvoitus: etsi kuvasta yksi mehiläisten kannalta hankala juttu.

Vastaus: muurahaispesä. Nämä kaksi yhdyskuntaeläintä eivät tule juttuun keskenään ja voittaja tahtoo olla muurahainen. Jostain syystä mehiläiset eivät pysty tai halua vastustaa kekomuurahaisten ryöstöaikeita ja kyllähän muurahaisille hunaja ja myös liharavinto eli toukat maistuvat! Olen katsellut vierestä, kun mehiläiset antavat muurahaisten rauhassa kävellä pesäaukosta sisään. Minun aseeni muurahaisia vastaan on tähän asti ollut suola ja etikka. Muovit pesän jalustojen alla piti olla hyvä konsti, mutta muurahaiset oppivat nätisti kiepauttamaan itsensä muovin reunan yli. Jos ongelma vielä jatkuu (viileät kelit pysäyttivät muurahaisten toiminnan), otan käyttöön järeämmät aineet eli FunLightia muurahaispesään. Eli miettikää taas, mitä lapsillenne juotatte... muurahaiset ainakin kuolevat.

Muita kevättouhuja on ollut laatikoiden ja kehien rakennus (voisi tietysti tehdä talvella hyvissä ajoin, eikä viime tipassa), laatikoiden lisäyskierros pesille, pihapesien siirto mansikkatarhalle ja osa mökille Juupajoelle sekä ensimmäiset toukansiirrot emonkasvatuksessa, neljä emoa syntynee ensi viikolla. Pesien siirto on minusta ikävimpiä hommia mehiläistenhoidossa; se pitää tehdä illalla myöhään, kun porukka on pesässä, pesät painavat ja aina jännittää monttusilla teillä, pitääkö kuormaliinat vai  vapautuuko kuomun alta mehiläisparvi...

Mökillä pesät ovat unelmapaikalla aamuauringossa järvenrannalla viljelysten lähellä. Tosin meidän rantasauna on 20 metrin päässä ja kävimme keskustelua, löytyykö saunajuomista jatkossa myös mehiläisiä...

Kevättä kohti

Kulunut talvi on ollut sään puolesta varsin erikoinen, harvoin on hiihtolomalla ajeltu fillarilla. Mehiläiset tuntuvat selviytyneen talvesta mukavasti, olen tarkastanut pesät ja lisännyt joihinkin Apifondaa eli sokerimassaa. Pesät ovat hyvässä kunnossa eikä isompia yllätyksiä ole ollut.

Puhdistuslennolla mehiläiset ovat käyneet maaliskuun puolivälin paikkeilla. Ainakin 12.3. oli mainio lentosää ja sen huomasi autostani, jonka jätin ajattelemattomuuttani pihalle auringonpaisteeseen. Koko auto oli tykitetty ruskeilla pilkuilla, jotka siis ovat ihan sitä itseään ja varsin voimakasta ja myös haisevaa tavaraa.

Ensimmäinen kasvi, josta mehiläiset saavat siitepölyä meillä päin, on leppä. Leppä näyttää kukkivan varsin runsaasti, tosin pihapiirissämme on vain pari lepän käppyrää, mutta niistäkin näkyy siitepölyä irtoavan. Nämä isot lepät ovat mökiltämme.

Olin myös pitkän tovin jälkeen Mustialassa tarhaajaopinnoissa ja havahduin tekemään ensi kesän suunnitelmia. Paljonkohan sitä tekisi jaokkeita, missä olisi hyviä tarhapaikkoja ja miten järkeistäsi tekemisiään? Keväällä on kiva suunnitella, kun kaikki on vielä edessä päin ja virtaa riittää! Ja tänään kuulin kevään ensimmäisen kiurun liverryksen, kuu kiurusta kesään vai miten se nyt meni!