Hullu pesä

 Eräs mehiläispesistäni osoittautui kesän mittaan raivohulluksi. Pesässä emännöi yksi keväällä tulleista Italian emoista, joista kerroin aiemmin. Pesä sattuu sijaitsemaan pihassamme, joten elämä alkoi elokuussa käymään hieman tukalaksi, kun pesän mehiläiset lentelivät pähkähulluina ympäri pihaa ja silloin tällöin tuikkasivat piikin viattomiin ohikulkijoihin. Pari mehiläistä kyttäsi jopa ulko-ovemme vieressä ja alkoi ärhennellä ulostulijoille.

Pesälle ei ollut mitään asiaa ilman ylimääräistä varustusta: haalarin alle toppatakki ja nahkahanskojen alle kumihanskat. Melkoinen hikipuku, mutta mieluummin hikeä kuin piikkejä!

Kysyin viisaammiltani, mitä hullun pesän kanssa tulisi tehdä. Päätin jakaa pesän kahtia, listiä vanhan emon ja laittaa uudet tilalle. Ja sitten odoteltaisiin uutta, kiltimpää sukupolvea. Näin tein, vanha emo koki hukkumiskuoleman, kun upotin pyydystämäni emon vesisaaviin. Voin tunnustaa, että en tuntenut ikävää ja näytin kuolleen pirulaisen vielä perheellenikin.

Hullu emo - kuolleena

No, pesät näyttivät ottavan uudet emot hyvin vastaan, saivat samalla jo sokerilientäkin, kun syysruokinta alkoi. Täytyy tunnustaa, että olisi pitänyt tutkia vanha pesä hieman tarkemmin, sillä hullu emo taisi kostaa haudan takaa... Pesä oli emoton muutaman päivän ja sillä välin sinne oli rakennettu emokennoja. Ja kului pari viikkoa ja lämpimänä elokuun päivänä oli sitten parvi pihamännyn oksalla! Eli pesä lähti parveilemaan, kun sinne syntyi uusi emo (sen hullun emon jälkeläinen...). Normaalisti pesät kyllä parveilevat kesäkuussa.

Mä oksalla ylimmällä...

Ei paljon naurattanut, hain A-tikkaat ja pitkävartisen oksasahan sekä asetin puun alle tyhjän pesälaatikon. Pystykarsin pihamäntyä ja yritin saada parvimöykkyä alas pesälaatikkoon. Kaksi tuntia ja taisin onnistua, enkä edes pudonnut tikkailta. Pesä siirrettiin sitten illalla kauemmaksi vahvistamaan erästä emotonta pesää, saas nähdä, kuinka siinä sitten käy.

Parvi alkaa olla laatikossa

Tarina ei kuitenkaan pääty tähän, seuraa Kosto osa II. Tänään oli uusi parvi puun oksalla, nyt pihavaahterassa ja niin korkealla, että en ylettänyt oksasahani kanssa lähellekään. Tein tulet talon joka uuniin, jotta eivät ainakaan piippuihin menisi, ja odottelin miestä kotiin töistä. Ja saatiinhan tämäkin parvi pyydystettyä, se on nyt kellarissa jäähyllä ja miettii tekosiaan. Huomenna vien sen... jonnekin, en ole vielä päättänyt.

Saldona hullusta pesästä: paljon uutta opittua, ei enää Italian kaunottaria, toppatakki pelastaa pistoilta, pesä voi parveilla myös syyskesällä ja välineet parven pyydytykseen olisi syytä olla. Toivottavasti hullun pesän tarina päättyi tähän!