Emonkasvatusta

Aiemmin kirjoitin, kuinka uudet emot saapuivat kirjekuoressa. Kahdelle emoista kävi huonosti, toinen pyrähti lentoon ja palasi varmaan kotiin Italiaan, toisen suomalaiset mehiläisjuntit laittoivat hengiltä. Eli kaksi Italian kaunotarta jäi henkiin.

No nyt olen opiskellut emonkasvatusta ja alkanut ymmärtää, miksi emolla on yli kolmenkympin hintalappu. Homma on monivaiheista: ensin siirretään pikkutoukat emonkasvatuskennoihin (suoraan verrattavissa kärpäsen astutukseen, joka oli vanhassa työpaikassani sanonta pikkutarkasta nysväyshommasta), sitten katsotaan, huoliiko kasvattajapesä toukat. Ekalla yrityksellä pesä kasvatti viisi viidestätoista. Kun toukka on peitetty emokennoon, se häkitetään eli kennon ympärille laitetaan "papiljotti", jotta emot eivät tappaisi toisiaan, kun kuoriutuvat.  Ja sitten emo pitää vielä saada pariutumaan, jolloin siitä tulee muniva emo (jonka arvo on siis noin 30,-).

Emokennoja, vasemmalla hylätty kennokuppi.

Papiljotit

Emotoukkaa muuten ruokitaan, siis työläismehiläiset ruokkivat,  paremmalla sapuskalla kuin tavallisia työläistoukkia. Aine on emomaitoa eli royal geeliä. Kaunistaa ja nuorentaa kuulemma naispuoleista ihmistäkin kasvovoiteena! En ole tosin vielä ehtinyt kokeilla, mutta jos jonain päivänä näytän erityisen hehkeältä, salaisuus on royal gel.

Emonkasvatusprosessin vaihe on nyt se, että odottelen, josko häälento onnistuisi ja munia ilmestyisi pesään. Honeymoon meneillään :)