Kevät keikkuen tulevi

Mehiläispesien kevätpuuhat ovat jo niin pitkällä, että suojapuvut voi laittaa välillä pyykkiin. Pohjien vaihto ja ruokavarojen tarkistus ovat aika p...sta puuhaa, kirjaimellisesti. Mehiläiset tahtovat tykittää valkoisen puvun ruskeaksi, varsinkin jos kaikki eivät ole vielä käyneet puhdistuslennolla.

Lauha ja lyhyt talvi suosi mehiläisten talvehtimista, ainoastaan yksi pesä oli kuollut ja diagnoosi oli "ei emoa". Mitä sitten emolle oli tapahtunut, sitä en tiedä. Ruokavaroja pesät ovat kuluttaneet hyvin epätasaisesti, toisilla on vielä paljon talviruokaa jälkellä, mutta joitakin pesiä olen ruokkinut Apifondalla. Ja Eviraan on jälleen lähetetty esikotelomätänäytteet, tuloksia odotellaan.

Viikonloppuna oli mukava seurata myös muuttolintujen saapumista, kurkia ja joutsenia lepäili pellolla ja rastaat mekastivat valtavasti. Yksi paluumuuttaja puuttui, kuovi, mutta vihdoin eilen kuului kuovin ääni. Mahtoiko olla meidän pellon vakiasukas, mutta kovin oli myöhässä ainakin lorun mukaan: kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle. No en, kun jäätkin lähtivät jo monta päivää sitten.

Hunajalla höystettyä -blogissa oli hunajasiman ohjeita, ajattelin kokeilla hetimmiten ja virittäytyä Wapun odotukseen!