Tammikuussa mehiläisten parissa on aika rauhallista, mehiläiset ovat talvipallossaan pesässä ja hoitaja ehtii osallistua vaikka Suomen Mehiläishoitajien liiton talvipäiville.
Niinpä ajelin sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan Jyväskylään ja vietin päiväni kuuntelemalla mielenkiintoisia esityksiä aina runouden ja mehiläishoidon suhteesta pieneen pesäkuoriaiseen.Oikeasti talvipäivien aikana taas palasin ajatukseen, kuinka monimuotoisesta asiasta tässä on kyse. Hunajan ja hunajatuotteiden lisäksi mehiläishoidossa voi erikoistua esimerkiksi pölyttämispalveluun, harmaahomeen torjuntaan mansikanviljelyssä, siitepölyn ja propoliksen keräämiseen ja jalotamiseen, mehiläisvahan hyödyntämiseen tai vaikka linkouspalvelun tarjoamiseen muille hunajantuottajille. Mahdollisuuksia on monia!
Toki mehiläisalalla on myös uhkakuvia ja ikäviäkin piirteitä. Onko kaikki hunaja oikeaa hunajaa vai sokerisiirapilla jatkettua sokeritahnaa? Maailmalla liikkuu hyvin monentasoista hunajaerää. Mikä aiheuttaa mehiläiskatoja, neonikotinoidit, muut myrkyt vai yleensä tämä kemikaalicoctail, jonka keskellä elämme? Ja sitten tuholaiset, varroapunkin kanssa jo osaamme toivottavasti elellä, mutta pieni pesäkuoriainen, uusi tuholainen Euroopassa, kuulosti harvinaisen ikävältä kaverilta. Onko avoin Eurooppa ja hunajan ja mehiläisten vapaa kauppa myös uhka, kun haluttaisiin suojautua tuholaisilta tai väärennetyltä hunajalta? Meillä on kuitenkin maailman mittakaavassa puhdas ympäristö ja puhtaat kotimaiset elintarvikkeet, toivottavasti osaamme niitä myös arvostaa!
