Sokeriliemen valmistaminen tapahtui edelleen manuaalisesti, vaikka vuosi sitten vannoin tilaavani säiliöauton pihaan. Laskeskelin säästäväni sokerin hinnassa melko paljon, kun ostin sokerin kilon pusseissa paikallisesta K-kaupasta ja käytin surutta perheen lapsityövoimaa repimään pusseja auki. Keittiössä lutraamisen sijaan sokeriliemen sekoitus tapahtui nyt ulkovarastossa isossa keittopadassa, jonka hankin pari vuotta sitten koulun keittiön tyhjennyshuutokaupasta. Pata oli toimiva ratkaisu, se lämpesi tehokkaasti ja veivattava kippi helpotti kaatamista. Ainoa haittatekijä olivat sadat ampiaiset, jotka tulivat myös jakamaan sokerilientä. Kummallista, että pihassa olevat mehiläiset eivät olleet lainkaan kiinnostuneita sokerista, eivät myöskään kimalaiset, mutta ampiaiset sitäkin enemmän. Loppuvaiheessa tein sokerilientä suojahaalari päällä, kun en tohtinut enää olla paitahihasillaan.
 |
| Patakattila |
 | |
| Sokerilientä |
Mehiläiset ovat lentäneet aktiivisesti päivisin, kun aurinko on paistanut ja lämpötila noussut kahteen kymppiin. Välillä olen jo ajatellut, että lähteekö parvi, kun ilmaliikennettä on niin paljon, mutta nähtävästi mehiläiset vain nautiskelevat syksyn lämpöisistä hetkistä kuten mehiläistarhaajakin!
